Jyrki Sipilä Maahanmuutosta - viisaasti

En osaa lukea enkä kirjoittaa - ja olen aikuinen

UNESCOn tilastojen mukaan vuonna 2010 maailmassa oli 796 miljoonaa luku- ja kirjoitustaidotonta aikuista. Erityisen paljon heitä oli Afrikassa ja Etelä- ja Länsi-Aasiassa. Esimerkiksi Afganistanissa heitä oli 71,9 prosenttia koko yli 15-vuotiaasta väestöstä ja naisista peräti 87,4 prosenttia. Somaliassa vastaavat luvut olivat 62,2 ja 74,2 prosenttia.

Vuonna 2015 Suomesta haki turvapaikkaa 5 214 afganistanilaista ja 1 981 somalialaista turvapaikanhakijaa. Vuosien saatossa heitä on tullut Suomeen moninkertainen määrä.

Maailman kuvalehdessä (9/2016) Aleksis Salusjärvi kirjoittaa, että lukutaidoton ihminen on tuomittu vähäosaisuuteen. Ja kun lukutaidottomien määrä kasvaa, Suomesta tulee väistämättä luokkayhteiskunta. Koko yhteiskuntamme kun perustuu lukutaitoon.

Opetushallituksen (2009) mukaan Suomeen tulee vuosittain noin 600 aikuista maahanmuuttajaa, joiden äidinkielen luku- ja kirjoitustaito on puutteellinen. Ja näin siis normaalivuonna, silloin kun maahanmuuton määrä on pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa.

On perusteltua kysyä, millainen näiden ihmisten tulevaisuus Suomessa voi olla, koska heidän lähtökohtansa ovat näin heikot. Tullessaan Suomeen nämä ihmiset ovat yleensä nuoria aikuisia, iältään 20 – 35-vuotiaita, joten heidän pitäisi toimia työelämässä 30 – 45 vuotta. Näillä ihmisillä on usein myös lapsia. Ja monesti selvästi keskimääräistä enemmän.

Espoon maahanmuutto- ja työllisyysasiain päällikkö Teemu Haapalehdon mukaan lasten tilanne ei ole valoisa. Vuonna 2014 noin 38 prosenttia ulkomaalaistaustaista lapsista Espoossa kasvoi perheessä, joka oli toimeentulotuen piirissä.

Entä nostaako koulutus sitten lapset pois köyhyydestä? Suomen PISA-tuloksissa maahanmuuttajataustaisten lasten osalta vuonna 2012 ensimmäinen sukupolvi oli yli kaksi (2) vuotta jäljessä matematiikan oppituloksissa, toinen sukupolvi lähes kaksi (2) vuotta. Nuorisotakuu-selvityksessä Espoon vieraskielisten yliedustus koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle joutuneista alle 25-vuotiaista oli 4,4-kertainen vuonna 2010. Ja vuonna 2014 Espoon 18 - 19-vuotiaista nuorista 10 prosenttia oli vieraskielisiä, mutta Espoon lukioista valmistuneista vain viisi (5) ja Omniasta valmistuneista kuusi (6) prosenttia.

Näitä tosiasioita lukiessa ajattelee väistämättä, liittyvätkö nämä asiat toisiinsa: vanhempien luku- ja kirjoitustaidottomuus eli kyvyttömyys toimia osallisina yhteiskunnassa sekä lasten heikko koulumenestys. Kantaväestöä tutkittaessa on havaittu, että lapset seuraavat etenkin äitinsä valintoja: nimittäin oman koulutustasonsa osalta. Millaisina roolimalleina siis luku- ja kirjoitustaidottomat vanhemmat Suomessa toimivat jälkikasvulleen ja mihin se johtaa? Onko Salusjärven profetia jo toteutunut?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Tunnetusti aikuisena lukemaan oppiminen on pitkä ja tuskallinen tie. Lukutaitoahan opetetaan aikuisille maahanmuuttajille, mutta sen tuloksista ei juuri puhuta. Joitain lyhyempiä seurantatutkimuksia esim. gradun muodossa löytyy.

Moni käy uudestaan ja uudestaan näitä kursseja ja vuosienkin jälkeen ollaan vasta perustasolla. Olisi kiva tietää, millä aikavälillä saavutetaan riittävä luku-, kirjoitus- ja kielitaito, jotta voi toimia itsenäisesti suomalaisessa yhteiskunnassa.

Tietysti vaihtelu on suurta, mutta jonkinlaista tietoa edes. 5 vuotta? 10 vuotta? 20? Aihehan on äärimmäisen tärkeä, sillä kotoutumisen merkityshän on erittäin suuri ja kielitaito, niin kirjallinen kuin suullinenkin, on avainasemassa.

Käyttäjän jyrkisipila kuva
Jyrki Sipilä

Jos kriteerinä itsenäisesti toimimiselle pidetään sitä, että saavutetaan Suomen kansalaisuuteen vaadittava kielitaito eli B1, aikaa voi kulua seuraavasti: vuosi varsinaisessa luku- ja kirjoitustaidon koulutuksessa, vuosi alkuvaiheen opinnoissa peruskoulussa ja noin kaksi vuotta varsinaisessa peruskoulussa.

Joku voi tietysti edetä nopeammin ja eri tietä, toinen taas hitaammin.

Aikuisista kun puhutaan, heidän elämässään voi sattua ja tapahtua monenmoista, niin että keskeytymättömään opiskelurupeamaan ei päästä. Ja sitten tauon jälkeen saattaa joutua aloittamaan miltei alusta, sillä kielitaito heikkenee, jos kieltä ei käytä.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

No, minulla on jonkinlainen kokemus ja näkemys asiasta. Ei vakituisena, mutta silloin tällöin vierailevana opettajana.
On totta, että keski-ikäisille alkuaan suunnilleen lukutaidottomille oppilaille on hankalaa opettaa nimenomaan lukutaitoa. Nuoremmat pyyhkivät kirkkaasti ohi, kaikkine perustaitoineen ja valmiuksineen. Toisaalta, onko tämä niin erittäin tärkeää? Tapaan ihmisiä joiden käsitys maailmasta on avarampi kuin kirjaa lukevien naapureittensa, muun muassa sekä maantiedon että historian suhteen. Tapaan ihmisiä joiden lapset ovat erityisen lahjakkaita ja menestyviä opinnoissaan.
Kyse on perheistä, ei niinkään yksilöistä. Perhe selviää, vaika vanhemmilla ei olisikaan, no, sanokaamme "muodollista pätevyyttä". Heillä on kokemusta ja kokonaisuuden tajua. Lapset selviävät koska he ovat saaneet hyvät eväät vanhemmiltaan, aivan ilmeisesti.

Yleisestä valistuneisuudestahan tässä pitäisi olla kyse. Ei niinkään siitä minkä kirjaimiston maahamme muuttanut hallitsee parhaiten, tai hallitseeko kovin hyvin mitään. Lahjakkuutta on varsin monen laista. Ja sitä monenlaista olen kohdannut.

Käyttäjän jyrkisipila kuva
Jyrki Sipilä

Ihmisiä, yksilöitä ja perheitä, tosiaan on monenmoisia. Heikoista lähtökohdista huolimatta lahjakas voi päästä vaikka presidentiksi. Ainakin Suomessa. Ja lahjakkuutta on tutkimustenkin mukaan monenlaista. Ja ihmisen elämänfilosofia ja suhtautuminen asioihin voi olla suurenmoinen ja avarakatseinen huolimatta siitä, että hänellä ei ole muodollista koulutusta.

Toisaalta sitten on ihmisiä - myös maahanmuuttajia -, jotka hyötyisivät suuresti siitä, että he pääsisivät kivuttomasti tutkimustiedon ja vuosisatojen kuluessa kumuloituneen valistuksen ja sivistyksen lähteille. Tähän avain on lukutaito. Ja vielä syvempään osallisuuteen yhteiskuntaan tarvitaan kirjoitustaitoa.

Yksi kotoutumisen kannalta elintärkeä asia, johon nyky-Suomessa luku-ja kirjoitustaitoa tarvitaan, on työpaikan saaminen.

Toimituksen poiminnat