Jyrki Sipilä Maahanmuutosta - viisaasti

Suomen kotouttamispolitiikka katteeton kuvitelma Suomen erinomaisuudesta

Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Suomi on monella mittarilla arvioituna maailman paras maa. Se on valtavan hieno ja vaalimisen arvoinen asia.

Siksi ehkä on myös luonnollista, että taidamme parhaiten maahanmuuttajien kotouttamisenkin.  Tai ainakin niin vakaasti ajattelemme. Muuhun johtopäätökseen ei näet voi kai tulla, koska jatkuvasti pyrimme kotouttamaan Suomeen ihmisiä, joiden lähtökohdat ovat hyvin heikot. Ne ovat hyvin heikot suhteessa siihen, mitä suomalainen arvoliberaali, digitalisoitunut, maallistunut ja monimutkainen yhteiskunta jäseniltään vaatii. Ne ovat hyvin heikot ajatellen sitä, että Suomessa pysyvästi asuvan pitäisi päästä aidosti osalliseksi suomalaisesta yhteiskunnasta kaikkinensa. Ne ovat hyvin heikot, kun pohtii sitä, että Suomeen pakolaisena tulleen maahanmuuttajan pitää viettää tässä elin- ja toimintaympäristössä ehkä koko ikänsä.

Olen vuosien kuluessa tavannut hyvin monia aikuisia maahanmuuttajia, äitejä ja isiä, veljiä ja siskoja, jotka ovat itkeneet tai surreet sitä, että eivät heille tarjotussa koulutuksessa opi mitään, edisty lainkaan. He ovat itkeneet asiaa sen tähden, että eivät voi auttaa lapsiaan, auttaa äitejään ja isiään, auttaa puolisoitaan, auttaa sitä suurta setien, tätien ja enojen, serkkujen ja pikkuserkkujen perhettä siellä lähtömaassa. He eivät voi auttaa, koska eivät opi riittävästi ja siksi eivät pysty viemään itseään eteenpäin, saamaan työpaikkaa.

Suomi on laatinut hienon lainsäädännön, monikulttuurisuutta edistetään ja oikeudellisesta näkökulmasta katsoen monet maahanmuuttoon liittyvät asiat ovat hienolla tolalla. Ainoastaan rahaa uupuu. Mutta sitä uupuu hyvin mittavasti. Sitä on uupunut kaikki ne 25 vuotta, jotka olen maahanmuuttoasioita läheltä seurannut. Näkemykseni mukaan maahanmuuttoasioiden hoitamiseen ei vielä koskaan 90-luvun alusta tähän päivään saakka ole panostettu Suomessa kylliksi. Maahanmuutto on aina nähty ikään kuin ohimenevänä ilmiönä, lyhytaikaisena projektina, joka hoidetaan mitenkuten. Ja sellaisia ovat olleet maahanmuuttoon kohdistetut toimenpiteetkin. Kuitenkin maahanmuuttajia otetaan Suomeen jatkuvasti, osa heistä kieltämättä turvaan. Heille vaan ei usein anneta tosiasiallisia täysivaltaisen elämän edellytyksiä. Tiedättehän – Maslow´n tarvehierarkian ylimmät portaat: kunnioituksen ja arvostuksen tarpeet sekä itsensä toteuttamisen tarpeet.

Tästä reaalisesta syystä johtuen Suomen maahanmuuttoasioihin liittyvä politiikka on hyvin monien maahanmuuttajien kohdalla epäonnistunut. Mutta Suomen maahanmuuttoasioihin liittyvä politiikka on epäonnistunut myös siksi, että Suomi – lue: poliitikot, virkakoneisto ja myös me keskivertosuomalaiset – ei ymmärrä, keiden kanssa se on tekemisissä ja mitä nämä ihmiset oikeasti haluaisivat ja tarvitsisivat, ja ei ehkä ole edes aidosti kiinnostunut siitä. Suomen maahanmuuttoasioihin liittyvä politiikka, esimerkiksi kotouttamispolitiikka, onkin monissa tapauksissa oikeastaan vain suomalaisten katteeton kuvitelma siitä, että tämänkin asian me hallitsemme erinomaisesti, koska olemme suomalaisia. Siis etnosentrismiä puhtaimmillaan.

Näistä syistä ajattelen nykyään usein, että monien Suomeen muuttaneiden kohdalla selvästi onnellisempi tilanne voisi olla se, että he saisivat elää heille kulttuurisesti, kielellisesti ja ilmastollisesti tutummassa ympäristössä, tietysti rauhallisesti. Suomen ehkä kannattaisi harkita tällaisen maahanmuuttoasioihin liittyvän, monen kohdalla inhimillisemmän lähestymistavan voimakasta tukemista yhdessä muiden EU-maiden kanssa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Olet varmasti pitkälti oikeassa. Eräs syy kotoutumisen epäonnistumiseen lienee monien maahanmuuttajien oma haluttomuus kotoutua. On monia merkkejä siitä, että monet heistä eivät pysty, eivätkä edes halua omaksua täkäläisiä tapoja ja kulttuuria siinä määrin, että heillä olisi reaaliset mahdollisuudet kotoutua. Vasta täällä koulunsa käyneillä on siihen mahdollisuus - jos vanhemmat ja suku vain sen sallivat.

Käyttäjän jyrkisipila kuva
Jyrki Sipilä

Näin voi olla joidenkin sellaisten kohdalla, jotka ovat tulleet Suomeen hyvin erilaisista kulttuurisista olosuhteista. Toki heitä pyritään kotouttamaan.

Jaakko Häkkinen

Sepä se, rahaa ei ole eikä henkilöresursseja konkreettisesti kotouttaa. Eikä sitä rahaa ole tulossakaan, koska suomalaisten selkänahasta revitään koko ajan vähennyksiä.

Se taas ei johda mihinkään hyvään, että tänne otetaan ihmisiä vain toivoen, että ehkä he itse jotenkin mystisesti suomalaistuvat. Ruotsissa nähdään nyt tämän naiivin sinisilmäisyyspolitiikan hedelmät.

Käyttäjän jyrkisipila kuva
Jyrki Sipilä

Ei ehkä pidä ajatella tai edellyttää, että he varsinaisesti syvällisesti suomalaistuisivat, mitä se sitten onkin. Meitä kantaväestön edustajiakin kun on hyvin erilaisia eli suomalaisuutta on monenlaista. Sitä kuitenkin pitää toivoa ja siihen pyrkiä, että he saisivat työpaikan - että hekin kykenisivät sukupuolestaan riippumatta toimimaan niin, että saavat työpaikan. Työpaikka kun itsessään kotouttaa.

Käyttäjän MattiKarjalainen1 kuva
Matti Karjalainen

Suurin ongelma kotouttamisessa on se, että Afganistanista, Iranista, Irakista ynnä arabivaltioista ja Afrikasta tulevista maahanmuuttajista valtaenemmistö ei ollenkaan halua tutustua suomalaiseen kulttuuriin ja ajattelutapoihin. He haluavat vain materiaalisen hyvinvoinnin suomalaisesta yhteiskunnasta, mutta muuten haluavat elää samojen uskomusten ja sääntöjen mukaan kuin entisissä kotimaissaan. Jyrki Sipilä kuvaatte hyvin sitä vaikeutta mikä maahanmuuttajilla on omaksua suomalaisen yhteiskunnan ja Suomen työmarkkinoiden vaatimat tiedot ja taidot. Tästä vaikeudesta löytää työtä ja toimeentuloa seuraa pienituloisuus, osattomuus ja katkeruus sekä eristäytyminen omiin erillisiin yhteisöihin. Mitä nämä merkitsevät yhteiskuntarauhalle on nähtävissä Pohjois-Lontoossa, Molebeckissä, Pariisin esikaupungeissa, Malmössä ja Tukholman esikaupungeissa, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Käyttäjän jyrkisipila kuva
Jyrki Sipilä

Tämä, mitä kuvaat, on valitettavasti mahdollinen tulevaisuudennäkymä, jolla on peruskivensä siinä, mitä tänä päivänä tapahtuu. Nähdäkseni kotouttamiseen olisi saatava lisää resursseja ja samalla kotoutujia pitäisi velvoittaa toimimaan oman kotoutumisensa hyväksi nykyistä enemmän. Ja heitä siinä estävät sosiaalis-kulttuuriset tekijät pitäisi minimoida. Ja tietysti poliitikkojen ja viranomaisten pitäisi olla valppaina sen suhteen, että Suomessa todella toimitaan esimerkiksi suomalaisen tasa-arvokäsityksen mukaisesti.

Käyttäjän PolinaKopylova kuva
Polina Kopylova

Ym. kotouttamisen entisenä kohteena ja sittemmin alan työntekijänä voin pitkälti yhtyä tässä avattuun näkemykseen. Itse edustan tässä toisenlaista tapausta (voi kutsua kai onnistuneeksi kotoutumiseksi) sen takia, että tukenani ei ollut valtion järjestämä toiminta vaan se suomalainen lähiympäristö, ja etenkin perheeni, joka vaivautui selittämään ja avaamaan minulle sellaisia asioita, joista innostuin ja joiden kautta aloin Suomen kulttuuria kokea. Kuten voi ymmärtää, ne asiat olivat kaukana erilaisilla kielikursseilla harjotettavista hokemista suomalaisten pidättyväisyydestä ja hiljaisuudesta, ahkeruudesta sun muista ikoonisista ominaisuuksista. Myytti suomalaisten pidättyväisyydestä rikkoutui säpäleiksi ensimmäisenä perjantaina, kun pääsin Kalliossa baariin. Oikeat etäisyyt opin pankkiautomaattijonossa. Ahkeruus näkyi mieheni mummossa, joka aina keksi tekemistä jo kypsässä eläkeiässä ollessaan ja patisti aina muut mukaan. Näin pois päin. Se kiilotettu ja ontto Suomen kuva -- se on just se viranomaisen mielikuvituksen tuotos, joka maahanmuuttajille tarjotaan.
Mutta joo, sopeutuminen on aina suuri työ, jossa nopeata menestystä on turha odottaa -- sen allenkirjoitan.
Tuota kirjoituksesi viime kappaleessa esittämäsi ratkaisua minä en ehkä pysty kommentoimaan. Ja mistä tällaiset rauhalliset, mutta kulttuurisesti läheiset paikat löytyisivät? Joten pitääkö tässä kuitenkin ponnistaa sen eteen, että ne täällä jo olevat ihmiset saisiavat parempaa tukea sopeutumiseen?

Käyttäjän jyrkisipila kuva
Jyrki Sipilä

Sinulla asiat ovat menneet hienosti, Polina. Ikään kuin luonnonmenetelmän avulla. ; ) Toisaalta eurooppalaisena koulutettuna ihmisenä olet tietysti ollut lähtökohtaisesti mainiosti kotoutuva. Kuvaamasi tie kotoutua on varmasti yleisemminkin kelpoisa.

En minäkään tosiaan tiedä, löytyisikö sellaisia suvantoja, joissa paossa olevat ihmiset voisivat elää otollisemmissa olosuhteissa kuin Suomessa. Sen kuitenkin tiedän, että eri mahdollisuuksia pitää aina tutkia, sillä hyvään lopputulokseen voi päästä montaa eri tietä. Ja sen sanoisin, että meidän ei pidä automaattisesti olettaa, että hallitsemme kotouttamisen kaikkien tulijoiden kohdalla hyvin. Minusta siis EU-maissa alustavasti virinnyt idea tutkia mahdollisuuksia sijoittaa pakolaisia Euroopan ulkopuolelle, tai tukea tällaista, tai ainakin selvittää heidän maahanpyrkimiseen liittyvät tausta-asiansa Euroopan ulkopuolella, on selvittämisen arvoinen.

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen

Sinulla asiat ovat menneet hienosti, Polina. Ikään kuin luonnonmenetelmän avulla. ; )

Polinan omia ansioita en yhtään väheksy. Kuitenkin voidaan todeta, että hän tulee läheltä Suomea ja kulttuurista, joka Viron jälkeen on lähinnä suomalaista.

Polina, nautin radio-ohjelmistasi Alin kanssa. Kiitos niistä.

Käyttäjän jyrkisipila kuva
Jyrki Sipilä Vastaus kommenttiin #9

Harri, on pakko sanoa, että olen hieman eri mieltä kanssasi: Polina tulee maantieteellisesti läheltä ja kulttuurista, jonka monet suomalaiset tuntevat melko hyvin, mutta joka antropologisesti arvioiden ei suinkaan ole kovin lähellä suomalaista.

Eestin eestiläisten, Pohjoismaiden ja esimerkiksi hollantilaisten kulttuuri on lähempänä suomalaista kuin venäläinen. Ja myös monen muun alueen. Näin väittää esimerkiksi eräs antropologian klassikkomalli.

Toimituksen poiminnat