Idealismi voi johtaa rasistisuuteen maahanmuuttotyössä

Suhtautumisessa maahanmuuttoon on usein se ongelma, että monia maahanmuuttajia yhtäältä pitäisi auttaa heidän kotoutumisessaan Suomeen, koska siinä voi olla monenlaisia mutkia matkassa, ja toisaalta joitakin heistä tulisi moittia tai rangaista heidän tehtyään täällä oman kulttuurinsa mukaisia asioita, jotka Suomessa eivät ole sallittuja. Maahanmuuttotyön tekijöille, joista monet ovat lähteneet alalle idealistisen innostuksen siivittäminä, tämä voi ymmärrettävästi aiheuttaa melkoisen kognitiivisen dissonanssin. Kognitiivisella dissonanssilla tarkoitetaan ihmisessä ilmenevää mentaalista epämukavuuden tunnetta, mikä johtuu siitä, että ihminen kohtaa kaksi keskenään ristiriitaista arvoa.

Jotta maahanmuuttotyön tekijä voisi välttyä tältä psyykkiseltä stressiltä, hänen ehkä kannattaisi alusta pitäen suhtautua maahanmuuttajiin raadollisina ihmisinä – henkilöinä, joissa on sekä hyvää että pahaa, mustaa ja valkoista, mukaan lukien kaikki harmaan sävyt. Tämä koskee myös niitä suurimman avun tarvitsijoita: turvapaikanhakijoita ja pakolaisia.

Tällainen realistinen suhtautuminen saattaa olla maahanmuuttotyön tekijälle myös keino välttää oma rasistinen toiminta. Maahanmuuttajien auttaminen muuttuu näet rasistiseksi, mikäli maahanmuuttaja autettaessa objektivoidaan täysin avuttomaksi ja aloitekyvyttömäksi maahanmuuttotyön tekijän oman läpeensä hyveellisen auttamistoiminnan kohteeksi. Tällöinhän lähtökohtaisesti ajatellaan maahanmuuttajan olevan jotakin vähemmän kuin maahanmuuttotyön tekijä itse on; tällöin maahanmuuttajaa kohdellaan eri tavoin kuin muita ihmisiä. Näin toimiessaan maahanmuuttotyön tekijä lähinnä ylläpitää ihanteellista käsitystään itsestään, vaikka hänen pitäisi antaa maahanmuuttajalle realistinen kuva suomalaisesta yhteiskunnasta ja siitä miten siinä pitäisi toimia – ja antaa työnsä kohteen epäonnistuakin, ja siten oppia, tämän matkalla Suomessa. Viimeksi mainittua voidaan kutsua voimaannuttamiseksi.

On tietysti mahdollista diskriminoida maahanmuuttajia positiivisesti silloin, kun siihen on todellista aihetta, eli antaa heille joissain tilanteissa erityisasema, mutta tällaisen toiminnan ei pidä kenenkään yksilön kohdalla olla jatkuvaa eikä pitkäkestoista.

Maahanmuuttotyön tekijän pitäisi aina myös säilyttää ammatillisuutensa. Se merkitsee mm. ammatillisen etäisyyden pitämistä maahanmuuttajiin. Kovin viisasta ei ole, jos maahanmuuttotyön tekijä ystävystyy työnsä kohteiden kanssa. Ystävystyminen kun pakostakin värittää maahanmuuttotyön tekijän toimia ystäviensä suhteen.

jyrkisipila
Helsinki

Olen valtiotieteilijä ja toiminut maahanmuuttotyössä koulutusalalla 1990-luvun alusta lähtien. Työssäni olen kohdannut noin 3 500 eri puolilta maailmaa eri syistä Suomeen muuttanutta ja ohjannut heitä heidän opiskeluperiodinsa ajan. Näistä ihmisistä ehkä puolet on ollut muslimeja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu