Jyrki Sipilä Maahanmuutosta - viisaasti

Epäselvyyttä ja hyvää tahtoa - Vasemmistoliiton maahanmuuttolinjauksia

Sain ajatuksen kirjoittaa eduskuntapuolueiden maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin liittyvistä linjauksista. Eduskuntavaalit ovat vasta vuoden päästä, mutta miksei puolueiden linjauksista voisi nytkin kirjoittaa. Ehkä nämä tekstit toimivat hyvänä muistutuksena siitä, missä puolueet nyt menevät. Ensimmäisenä puolueista on vuorossa Vasemmistoliitto, tuo puoluejohtajistamme kaikkein suosituimman kaljakaverin, Li Anderssonin vetämä akateemisten sosialistien valistunut etujoukko.

Vasemmistoliiton maahanmuuttolinjaukset löytyvät pääosin puolueen maahanmuuttajapoliittisesta toimenpideohjelmasta, periaateohjelmasta ja Punavihreä tulevaisuus -asiakirjasta. Ne on kaikki tehty ja/tai niitä on muokattu 2010-luvulla.

Periaateohjelmassaan puolue toteaa, että pakolaispolitiikan on oltava humaania, pakolaiskiintiötä on tuntuvasti nostettava ja EU:lla on oltava solidaarinen ja globaalin vastuun tunnustava yhteinen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka.

Viimeksi mainittu tuntuu järkeenkäypältä. Ottaen huomioon asioiden mittakaava, esimerkiksi se, että liki 90 miljoonaa ihmistä on Maailmanpankin mukaan lähdössä liikkeelle Afrikasta vuoteen 2050 mennessä, pakolaisuuteen ja maahanmuuttoon liittyen tarvitaan EU-tason ratkaisuja, joita Suomikin on tekemässä, jos emme sitten päätä EU:sta erota. Voi myös olla, että yhteisin ja koordinoiduin ponnistuksin EU:n kautta Suomi voi auttaa hädänalaisessa asemassa olevia tehokkaimmin. Ja voi olla niinkin, että jakamalla Eurooppaan muuttavat tasaisemmin EU-maiden välillä, Suomen vastaanottamat määrät eivät kohoa niin suuriksi, että ne aiheuttavat yhteiskuntamme eri sektoreilla toiminnallisia vaikeuksia.  Ja voi lisäksi olla, että tukemalla nyt EU:n yhteisiä ponnisteluja, mekään emme jää yksin, mikäli jokin maa vastaisuudessa kohdistaa meihin poliittista painostusta turvapaikanhakijoita hyväkseen käyttäen. Siihen, että Suomi pysyy EU:ssa ja kantaa vastuuta maahanmuutto- ja pakolaisasioista yhdessä muun EU:n kanssa, on siis moniulotteinen poliittinen intressi. Hyvä, Vasemmistoliitto!

Se, mitä Vasemmistoliitto tarkoittaa pakolaiskiintiön tuntuvalla nostamisella, jää epäselväksi. Pitäisikö kiintiön olla pysyvästi 1 000, 3 000 vai 10 000 pakolaista, vai enemmän? Kiintiöpakolaiset ovat tunnetusti, YK:n varmistamina, todellisia pakolaisia, mikä puoltaa kiintiön nostamista. Suomen ei siis itse tarvitse selvittää kiintiöön kuuluvien taustaa, mikä turvapaikanhakijoiden kohdalla maksaa, kestää ja turhauttaa selvitystyön kohteena olevia ihmisiä, ja selvitystyön ollessa heikkolaatuista johtaa jo nähtyihin inhimillisiin tragedioihin. Ylipäätänsä minua hämmentää monen yhteiskunnallisen tahon haluttomuus nostaa maahanmuuttoon liittyviä numeroita tai määriä pöydälle, koskivat ne sitten pakolaiskiintiötä tai siirtolaisten määrää tms. Juuri numeroitahan kansalaiset näet kaipaavat – numeroita ja määriä, joihin voitaisiin suhteuttaa niiden yhteiskunnaltamme vaatimat panostukset. Ei siis näin epäselvästi, Vasemmistoliitto!

Pakolaispolitiikan humaanius on hyvin epäselvä käsite, vaikka sana humaanius suoraan inhimillisyyttä tarkoittaakin. Tarkoittaako Vasemmistoliitto tällä humaaniudella sitä, että ketään ei saa Suomesta palauttaa lähtömaahansa, jos tämä ei halua palata, vaikka palauttamisen kriteerit asiallisesti ja perustellusti täyttyisivät, eli henkilö ei olisi oikeutettu minkäänlaiseen suojeluun Suomessa? Vai tarkoittaako Vasemmistoliitto sitä, että perheenyhdistämisiä tulisi helpottaa ja perheitä ei saisi rikkoa niin, että perheen täysi-ikäiset lapset palautetaan lähtömaahan, vaikka muu perhe, isä ja äiti ja alaikäiset sisarukset, saa jäädä Suomeen? Tällainenhan rikkoo monen maahanmuuttajan perheen, sillä heidän käsityksensä ydinperheestä on monesti erilainen, laajempi, kuin suomalainen. Vai mitä Vasemmistoliitto tällä humaaniudella mahtaa tarkoittaa? Tämäkin epäselvyys sataa luullakseni Vasemmistoliiton poliittisten vastustajien laariin. Ei siis näin, Lin porukat!

Punavihreä tulevaisuus -asiakirjassa Vasemmistoliitto toteaa, että taloudellinen turvattomuus on lisännyt rasismia ja suvaitsemattomuutta. Tämän kertoo jo arkikokemus, joten siihen minun on helppo yhtyä. Mutta tarkoittaako Vasemmistoliitto tällä sitä, että sen mielestä rasismille on osin järkiperäinen syynsä ja kaikki rasismi ei perustukaan vierautta kohtaan tunnettuun ei-järkiperäiseen pelkoon tai siihen, että jotkut meistä suomalaisista vain haluavat harjoittaa suoranaista ihmisvihaa maahanmuuttajia kohtaan – voiko olla siis jopa niin, että taloudellisesti ankeina aikoina jotkut kantaväestön edustajat kohtaavat maahanmuuttajien taholta kilpailua työpaikoista ja katkeroituvat siitä? Mikäli tämä on Vasemmistoliiton tulkinta, puolue tuntuu alkavan lähestyä maltillisimpia maahanmuuton vastustajia, mikä on sangen yllättävää.

Periaateohjelmassaan Vasemmistoliitto toivottaa maahanmuuttajat tervetulleiksi Suomeen maamme täysivaltaisiksi kansalaisiksi. Sen mukaan maahanmuuttajat, siirtolaiset ja pakolaiset tuovat Suomeen uutta elinvoimaa ja kulttuurista rikkautta. Tässä on hassua se, että Vasemmistoliitto käyttää ikään kuin rinnan kolmea eri termiä: maahanmuuttaja, siirtolainen ja pakolainen, kun niistä ensimmäinen, maahanmuuttaja, on se selkeä, yleisesti tunnettu yläkäsite. Tällainen sekoittaa. Mitä on uusi elinvoima ja kulttuurinen rikkaus, on vielä epäselvempää. Tarkoitetaanko uudella elinvoimalla sitä, että maahanmuuttajat ovat keskimäärin nuorempia kuin kantaväestö? Vai onko luonnehdinta uusi elinvoima tässä vain pelkkä tavanomainen tyhjä markkinointislogan, jolla maahanmuuttoa myydään Vasemmistoliiton potentiaalisille äänestäjille? Kuin konsanaan autokaupan ”dynaaminen ajokokemus”. No, puolueethan taistelevat ideologioiden markkinoilla. Sama epäselvyys koskee luonnehdintaa kulttuurinen rikkaus. Tarkoitetaanko tällä esimerkiksi sitä, että maahanmuuton myötä pääsemme tutustumaan yhä uusiin etnisiin ruokalajeihin, vai sitä, että joidenkin maahanmuuttajien kulttuureissa naisen asema on selvästi miehelle alisteinen ja heidän yhteisönsä ovat vanhakantaisesti vahvan miesjohtoisia? Ei näin epäselvästi, Vasemmistoliitto!

Vasemmistoliiton mukaan jokaisella on oikeus omaan kulttuuriin ja kieleen, mikä koskee yhtä lailla uusia maahanmuuttajia kuin vanhoja vähemmistöjäkin. Hieno ja kannatettava periaate, mutta entä jos sitä tulkitaan arjessa niin, että etnisen ryhmän omat kulttuuris-uskonnolliset käytännöt syrjäyttävät suomalaiset säännöt ja määräykset – esimerkiksi niin, että tunnustukseton suomalainen oppilaitos näyttää toisinaan moskeijalta?

Maahanmuuttajapoliittisessa toimenpideohjelmassaan Vasemmistoliitto erottaa toisistaan maahanmuutto- ja maahanmuuttajapolitiikan edellisen tarkoittaessa rajojen yli tapahtuvan liikkumisen säätelyä ja jälkimmäisen sitä, miten maahanmuuttajia Suomessa kohdellaan. Tällainen määrittelyjen tarkkuus on luonnollisesti hyvä. Verrattuna monessa paikassa aiemmin ilmenneeseen käsitteiden ja luonnehdintojen epäselvyyteen Vasemmistoliitto yllättää tässä myönteisesti. Hyvä niin!

Kotoutumisen lähtökohtana Vasemmistoliitto näkee olevan maahanmuuttajien ja kantaväestön yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet ja mahdollisuudet toimia ja osallistua yhteiskunnassa eikä maahanmuuttajien sulautumisen johonkin kuviteltuun valtaväestöön. Vasemmistoliitolta täytyy kysyä, miten heidän mielestään on onnistunut esimerkiksi irakilaisten, afganistanilaisten ja somalialaisten kotoutuminen Suomeen, sillä näiden ryhmien työttömyysaste on yli 25 vuotta ollut noin 50 prosentin paikkeilla, ja näitä ryhmiä leimaa monesti miesjohtoinen uskonnollisväritteinen kulttuuri, joka tekee työn vastaanottamisen – erityisesti naisille – vaikeaksi, silloinkin kun työtä oikeasti olisi tarjolla. Edustaako tämä Vasemmistoliiton ajamaa yhtäläistä oikeutta toimia Suomessa sulautumatta kuviteltuun valtaväestöön? Tämä kuviteltu valtaväestö on muuten erittäin mielenkiintoinen akateemisdiskursiivinen käsite, jolla on varmasti paljon annettavaa todellisen elämän maahanmuuttokeskusteluun. Ei kai sillä vain tarkoiteta sitä täysin kuviteltua hyvin suurta joukkoa Suomessa asuvia ihmisiä, joilla ei ilmene näitä samoja ongelmia kuin em. ryhmillä?

Vasemmistoliitto toivoo, että asenteet maahanmuuttajia kohtaan olisivat suopeammat. Aikaisemmin se kuitenkin totesi, että rasismi ja syrjintä ainakin osin johtuvat taloudellisesta turvattomuudesta. Voidaanko asenteita siis muuttaa ilman, että ihmiset Suomessa tuntevat ensin taloudellisen asemansa turvatuksi? Syyllistetäänkö osaa kantaväestöstä ja Suomessa jo asuvista maahanmuuttajista tällöin siis turhaan heidän kielteisistä asenteistaan uusia maahanmuuttajia kohtaan, jos asenteet muuttuvat vasta kun yksilöiden talous on paremmalla tolalla?

Hyviä huomioita Vasemmistoliitolta ovat mm. se, että kaikkien lasten tulee osallistua esiopetukseen – Tanskassahan oikeistohallitus on havahtunut siihen, että näin maahanmuuttajalasten kohdalla ei välttämättä ole ja aikoo pakottaa lapset päiväkotiin – ja se, että vanhempia on ohjattava tukemaan lapsia ja nuoria koulunkäynnissä. Monet itse käytännössä kouluttamattomat maahanmuuttajavanhemmat eivät näet helposti ymmärrä suomalaiseen kouluun liittyviä asioita, ja saattaa olla, että heitä jossain määrin arveluttaa suomalainen järjestelmä yleensäkin.

Lehteilemissäni erilaisissa ohjelmissaan Vasemmistoliitto ei näytä vastaavan siihen, miten Suomeen saataisiin enemmän ulkomaisia koulutettuja osaajia, jotka voitaisiin lähes suoraan sijoittaa työmarkkinoillemme. Myöskään eri kulttuurien asettamia haasteita Suomelle Vasemmistoliitto ei pohdi. Näistä yksi esimerkki ovat joidenkin ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajien hyvin suuret perheet, jotka sitovat maahanmuuttajanaisen Suomessa kotiin jopa 20 vuodeksi. Ehkä tähän liittyen on perusteltua kysyä eduskuntapuolueelta myös, miten pitkään Vasemmistoliitto otaksuu suomalaisen yhteiskunnan hyväksyvän tällaisen perinnäiskulttuurista ammentavan elämänmallin, jos sen edustajia tulee maahamme yhä enemmän ja yhteiskunta joutuu kantamaan siitä aiheutuvat kustannukset.

Yksi erikoinen kömmi Vasemmistoliiton ohjelmapapereihin sisältyy. Puolueen Maahanmuuttajapoliittisen toimenpideohjelman alussa todetaan, että Geneven sopimus on alun perin luonut puitteet maahanmuutolle. Näinhän ei ole, vaan pääosa maahanmuuttoa on aina ollut siirtolaisuutta eikä pakolaisuutta, jota Geneven pakolaissopimus vasta vuodesta 1951 lähtien sääntelee. Erittäin erikoiseksi tämän kömmähdyksen tekee se, että saman ohjelmapaperinsa lopussa Vasemmistoliitto esittelee maahanmuuttoon liittyvää käsitteistöä, ja tässä yhteydessä ensimmäisenä nostetaan esiin Geneven pakolaissopimus. Joku irvileuka saattaisi jopa ajatella, että kyseessä on puolueen freudilainen kömmi, eli kyseisen maininnan kautta maahanmuuttajapoliittisen ohjelmansa alussa puolue paljastaakin haluavansa Suomeen ennen kaikkea humanitaarisia maahanmuuttajia eikä esimerkiksi korkeasti koulutettuja asiantuntijoita.

Seuraavaksi kirjoitan sdp:n maahanmuuttoa koskevista linjauksista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Kurjoituksesi oli asiallinen, mutta kovin hyväuskoinen ja luottavainen.

Jokaisen eli jopa Li Anderssonin ja Vasemmistoliiton on ymmärrettävä mistä tulevissa muutonyrityksissä on kyse. Massat ovat valtavia ja heidän hoitokustannuksensa ajavat Suomen sisäisiin levottomuuksiin. Kuten kirjoitit muuttohaluisia on helposti kymmeniä miljoonia.

Tässä tilanteessa on typeryyden huippu olla puhumatta maksimimääristä, joita Suomeen otetaan ja millä perusteilla. EUn ei voi tästä puolestamme päättää koskaan.

Eurooppa on niin täynnä väkeä ja taloudet niin velkaisia, ettei massamuutto tule kysymykseen missään olosuhteissa. Siis ei missään.

Ainut tapa kehitysmaiden kaikkien ongelmien hoitoon on massamuuton esto, ehkäisyyn pakottaminen kehitysavun ehdottomana vastineena ja koulutus.

Jollei väestönkasvu tyrehdy, on kaikki ponnistelu kaikkialla turhaa. On käytettävä kovia otteita tarvittaessa ja lopetettava erilaisten kulttuureiden ymmärtäminen, jos ne eivät kykene asioitaan hoitamaan oikeaan suuntaan ja nopeasti.

Käyttäjän jyrkisipila kuva
Jyrki Sipilä

Kiitos kommentistasi. Minäkin olen huolestunut monista julkisuudessa esitetyistä skenaarioista, joiden mukaan maailmassa muuttavat kymmenet tai jopa sadat miljoonat ihmiset lähivuosikymmenien aikana. Minusta on selvä, että nykyajattelullamme ja -politiikallamme tällaisen mittakaavan asiaa ei kyetä hoitamaan. Ehkä olennaisin kysymys tässä on se, että kun autamme näitä ihmisiä, niin missä se tapahtuu.

Toimituksen poiminnat